Tietoa käyttäytymistarpeista

Eläinten käyttäytymistarpeet ovat keskeinen osa seuraeläimen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Käyttäytymistarpeet ovat eläimen luontaisia, sen lajille ominaisia sisäänrakennettuja toimintoja ja käyttäytymismalleja, jotka ovat olleet evolutiivisesti tärkeitä hengissä selviämisen kannalta. Jokainen lemmikkieläin on käytännössä ihmisen vankina, jolloin kyseiselle lajille tyypilliset käyttäytymistarpeet tulee mahdollistaa, sillä muunlajinen eläin ei pääse usein toteuttamaan kyseisiä tarpeita. Mikäli eläin ei pääse tyydyttämään käyttäytymistarpeitaan, se voi turhautua tai stressaantua ja tällöin voi ilmetä erilaisia terveysongelmia sekä niin sanottua "ongelmakäytöstä". 

Olennaisempia käyttäytymistarpeita:

• Ruoan hankkiminen: Eläimillä on luonnollinen tarve etsiä ruokaa ja hankkia se itse. Ruoan hankintaan kuuluu lajista riippuen tonkimista, kaivamista, laiduntamista ja tutkimista. Esimerkiksi kun kissa jahtaa leluhiirtä on tämä metsästystarpeen tyydyttämistä. Koirat puolestaan voivat etsiä ruokaa ympäristöstään. Petoeläimillä saaliin havainnointi, ympäristön tarkkailu, vaaniminen sekä pyydystäminen ovat tärkeitä. Tärkeä periaate ruoan hankkimiseen liittyen on tarjota ruoka virikkeestä ja tehdä ruoan hankkimisesta haastavampaa eläimen taitotason huomioiden. Tällöin toisenlajinen ystävä pääsee täyttämään käyttäytymistarpeita!
• Sosiaaliset suhteet: Monet eläimet, kuten koirat tai hevoset ovat laumaeläimiä. He tarvitsevat toisia eläimiä vuorovaikutukseen ja ryhmädynamiikan ylläpitämiseen. Esimerkiksi koiralla voi olla tarve leikkiä muiden koirien kanssa ja rakentaa vahvoja siteitä omistajiinsa tai muihin eläimiin. Lajien erilaiset sosiaaliset
  tarpeet voivat vaihdella sukupuolen ja iän mukaan.
• Liikkuminen ja tutkiminen: Eläimillä on luonnollinen tarve liikkua ja tutkia ympäristöään. Tämä tarve voi ilmetä esimerkiksi juoksemisena, hyppimisena tai kiipeilynä. Vankeudessa eläviä eläimiä on erityisesti tuettava tarjoamalla riittävästi tilaa ja virikkeitä, jotka vastaavat luonnonolosuhteita.
• Lisääntymistoiminnot

Kognitiivinen eli älyllinen stimulaatio sekä aistien stimulaatio tukevat toisenlajisten eläinten mielenterveyttä. Kognitiiviset virikkeet sekä aistivirikkeet liittyvät vahvasti elinympäristössä liikkumiseen ja tutkimiseen sekä usein myös ruoan hankintaan. Elinympäristöä rikastavilla virikkeillä voi vähentää eläimen kokonaisvaltaista stressiä sekä edistää hyvinvointia.

Seura- ja harraste-eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, Maa- ja metsätalousministeriö mainitsee käyttäytymistarpeista seuraavasti:

"Eläinten käyttäytyminen voidaan karkeasti jakaa ylläpitotoimintoihin (kuten kehonhoito,
ravinnonhankinta, uni, lepo ja liikkuminen, tilan tarve, tutkiminen), sosiaalisiin käyttäytymistarpeisiin (kuten lajitovereiden seura sekä vetäytymisen mahdollisuus, vuodenaikaisuus), nuoren yksilön erityispiirteisiin (kuten riittävän pitkä vanhemman hoiva (lajeilla, joilla vanhemmat hoitavat jälkeläisiä), leikki (mm. mustekalat, nisäkkäät, linnut), ja nisäkkäillä imeminen) sekä lisääntymiseen ja jälkeläisen hoitoon liittyviin käyttäytymispiirteisiin (soidin- ja parittelukäyttäytyminen, pesänrakentaminen, hautominen, poikasiaan hoitavilla lajeilla vanhempien tarve jälkeläisten hoitoon)."

Suosittelen lukemaan aiheesta lisää! 

Esimerkiksi SEY:n sivuilla lukee eri lajien tarpeista perustasolla. Suosittelen myös tutustumaan Helena Telkänrannan teoksiin sekä Sofia Haapasen, Nina Laihon ja Aino Patjaksen teokseen "Koiran perustarpeet ja hyvinvointi: Käytännön opas sujuvaan ja palkitsevaan arkeen".

Käyttäytymistarpeet on luotu juuri kaikkien tämän tietovarannon pohjalta, jota yrittäjä Ida on opiskellut jo useita vuosia!